Kun StalaTex-terästaso kannettiin keittiöön, pelotti ja jännitti. Niin monesta oli jouduttu reklamoimaan ja nyt oltiin jonkin absoluuttisen millintarkan äärellä. Teräsaukkoon tehtyjä reikiä ei paikan päällä fiksailtaisi mihinkään suuntaan, joten niiden on osuttava kerralla. Pienikin heitto tarkoittaisi, että allas kolahtaisi kaapinrunkoon tai liesitaso ei mahtuisi aukkoon tai ei pysyisi siinä.
Valmis keittiö on ajaton - tammea, marmoria ja terästä.
Taso myös antaisi viimeisen silauksensa keittiölle – sekä konkreettisesti että esteettisesti. Keittiö nimittäin alkoi olla tasoa ja siihen upotettavaa liesitasoa vaille valmis. Tätä hetkeä oli siis odotettu ja vähän jännitettykin monin tavoin. Sopisiko se? Miltä kokonaisuus näyttäisi? Miltä kaikki se, mikä tähän asti oli ollut vain mielikuvissa, näyttäisi todellisuudessa?
Tilava allas ja suuri liesi tekevät toimivan ja turvallisen vesipisteen.
Hieman yllättäen eteemme tullut StalaTex oli lopulta ratkaissut keittiössämme monta asiaa. Kuten aiemmin kerroin, lieden ja uunin paikkaa oli pyöritelty ja tasomateriaaleja tiskialtaan ympärillä pohdittu. Vaikka tunsin Stalan tuotteet hyvin, en ollut missään vaiheessa ajatellut, että koko taso voisi olla terästä. Ottaen huomioon, miten käytännöllinen, hygieeninen, tyylikäs ja huoleton teräs materiaalina on, siihen törmää (ammattikeittiöiden ulkopuolella) tasovaihtoehtona yllättävän harvoin – se ei tosiaan tullut edes mieleeni.
Olin myös jotenkin ajatellut, että teräs suurena pintana olisi kova ja kylmä. Mutta kun näin StalaTexin, valinta oli selvä. Ei mitään erilaisten pintojen palapeliä ja kesken kaiken vaihtuvia materiaaleja vaan terästä seinästä seinään!
Tammiviilu tuo lämpöä keittiöön.
Terästasoon olisi helppoa upottaa liesi ja se olisi käytännöllinen materiaali niin lieden kuin altaankin ympärille. Teräs siis myös lukitsi nämä toiminnot samalle seinustalle. Niin ikään se määritteli, että tämä seinusta rauhoitettaisiin kodinkoneilta, mikä määritteli uunin paikan toisaalla. Teräs toistuisikin muualla kodinkoneissa – uunissa ja side by side-kaapissa – mutta terästaso kehystettiin vain tammiviiluisilla ylä- ja alakaapeilla sekä marmorilaatalla, joka oli yksi remontin kiintopisteistä ja sointui teräksen pariksi paremmin kuin hyvin.
Kun tuttu sisustussuunnittelija vielä siunasi nämä haparoivat ajatukseni, kehotti pitämään erilaiset materiaalit minimissä ja yksinkertaisuuden huipussa sekä mainitsi teräksen uudesta tulemisesta keittiöissä, päätös oli pintakuvion valintaa vaille valmis.
Peräänkuulutetun yksinkertaisuuden nimissä Harri Koskisen suunnittelemasta mallistosta valittiin kuvioksi hienovarainen Viiva. Se toistaa tammiviiluisten kaappien puukuvion teemaa ja tekee pinnasta kivan elävän, vaikkei välttämättä edes äkkivilkaisulla erotu.
Viivaan myös häviää tasoon välttämättä tulevat naarmut, joista ensimmäiset sattuivat sydämeen. Pari ensimmäistä viikkoa vahdinkin tasoa kuin haukka, kunnes jouduin myöntämään, että tasoa on mahdotonta varjella elämän jäljiltä. Eikä se ole edes tarkoitus. Kun naarmuja on riittävästi, ne ”katoavat”. Nyt osaan jo suhtautua pintaan huolettomammin, joskin tykkäänkin pitää sen siistinä – siis pyyhkiä roiskeet ja sormenjäljet saman tien.
Silloin tällöin pyyhin tason Universal Stonella, jolla tein myös sen käyttöönottokäsittelyn. Se kiillottaa pinnan hienosti. Vaikka teräs on sikäli armollinen myös laiskalle kokille, että siihen on vaikeaa saada pinttymään tai värjääntymään mitään, on se myös paljastava. Jos keittiö on siisti, puhdas teräs korostaa sitä. Mutta jos tapana ei ole siivota kokkailun jälkiä, kiiltävällä pinnalla sotkut korostuvat. Ehkä laiskemman kannattaakin ajatella, että rättiä oppii käyttämään, kun siihen on hyvä syy: StalaTex.
Kuten kerrottua, oikeastaan remontin kaikissa muissa vaiheissa ja osissa kohtasimme jonkinlaista vaikeutta. Pienimmillään se oli ylimääräistä säätöä, jonka voi ajatella kuuluvan asiaan, pahimmillaan rikkinäisinä perille saapuneita kodinkoneita, vääriä tuotteita tai mittaheittoja, jotka maksoivat yhden lisätyöpäivän.
Mutta Stalan terästaso tuli juuri sellaisena kuin olin sen äärimmäiseen yksinkertaiseen Stalan suunnitteluohjelmaan piirtänyt. Ja ilmeisesti olin piirtänyt sekä seinien, altaan, hanan että lieden paikan oikein, sillä kaikki sopi täydellisesti – sekä mitoiltaan että ulkonäöltään. En voisi olla tyytyväisempi tasovalintaan enkä koko keittiöön.
Aamiaiskaappi kerää tavarat ja pienkoneet pois tasoilta.
Olen iloinen myös siitä, että pidin pääni aamiaiskaapin suhteen, vaikka 90 senttiä leveälle kaapille ei ollut ihan helppoa löytää paikkaa. Nyt se kuitenkin kätkee sisäänsä kaiken sen epämääräisen, mikä keittiön tasoilla yleensä lojuu. Näin sekä tammi että teräs pääsevät oikeuksiinsa paljaina pintoina. Ja kun keittiö avautuu nyt enemmän osaksi muuta asuntoa, on kiva, että se on aina siisti.
Niin ikään on tärkeää, että keittiö sopii tyylillisesti sitä ympäröivään 70-luvun taloon – sehän oli koko remontin lähtökohta. Tässä tavoitteessa onnistuimme mielestämme hyvin. Kaikessa uutuudessaan keittiö näyttää siltä kuin se olisi aina kuulunut tähän taloon juuri tuollaisena.
Sama kahtalaisuus toistuu pitkässä terästasossa. Samalla kun se hienovaraisesti viittaa aikaan, jona iso tiskipöytä oli keittiön keskipiste, se tuo teräksisen työtason linjakkaasti nykypäivän keittiöön. Teräs siis tosiaan kestää – sekä käyttöä että aikaa.
Teksti: Saara Harju
> Remonttitarinan ensimmäinen osa